Traumaa!

Kauan me ollaan oltu täällä? 6 viikkoa? Ei kai vielä.. Onko nyt menossa viides varsinainen harkkaviikko? Joo taitaa olla. Se eka viikko oli sellasta säätöä. Tultiin tiistaina, alettiin säätää asuntoa ja totutella tähän. Onneksi on jo päästy noista ajoista eteenpäin ja alkaa tää arki täällä sujua.

Vähän vettä sairaaalan pihalla

Ekat kolme viikkoa oli ihan kauheat. (en mä kai niistä oo kirjottanu? Vai oonko? Hitto miten mä oon näin pysäkillä.) Oli jotenkin tosi vaikea sopeutua, paikat oli uusia, ihmiset oli uusia ja omat tunteet, no ei ollu uusia mut ne tuli aika voimalla.

Meidän kotikadun mummo.
"True Vietnamese"

Ekat viikot me itkettiin pikku kimman kans vuorotellen koti-ikävää ja kavereita. Riideltiin ja mä oikeesti mietin, et tuleeko tästä mitään. Sit kun pikku kimmalla oli paha mieli ja suru, niin mulla tietty syyllisyys siitä kun raahasin sen tänne. Yllätys, että mä tunsin syyllisyyttä jostain! Hah! En sit tajunnu soittaa suomeen kellekkään. Puskin vaan eteenpäin. Olin jotenkin ihan poikki. Ensin skarppasi aamupäivän sairaalalla ja sitten skarppasi iltapäivän kimman kanssa ja otti siitä koppia. Mä nukuinkin joka päivä pikku päkyt. Välillä teki mieli huutaa ja vaan itkeä. Mutta sitten alko onneksi helpottaa. On tää tiukka paketti olla lapsen kanssa kaksin reissussa yli 3 kk. Mä jotenkin ajattelin ja osasin varautua, että varmaan tunteet heittää alussa mutta en mä ihan tätä odottanu. Aikamoista vuoristorataa. Aion kyllä seuraaville vaihtoon lähtijöille painottaa, että tunteet voi heitellä laidasta laitaan ja välillä tuntuu, ettei saa mistään otetta. Mutta on tää sen arvosta. Ja lapsenkin kanssa selviää tosi hyvin! Jos lähtee kaksin lapsen kanssa, lapsen on kyllä oltava sen ikänen että pärjää yksin. Mutta muuten ei ongelmaa, Iso peukku tälle!!

Täällä on muuten satanu aika kivasti viime viikolla. Lauantaista torstaihin satoi jatkuvasti. Välillä oli ehkä 30 min tauko ja sit lisää. Kivaa vaihtelua oli se, että satoiko ihan vaan sillai vähän vai ihan niin per*eleesti. Välillä ihanku joku ois kaatanu ammeellisen vettä päälle. Se oli oikeesti aika hauskaa! Oli lämmin ja sadeviitta toimi täydellisesti. Mikäs sitä oli kävellessä ku nilkkoihin asti oli vettä ja skootterillakin pysty ajamaan. Ei siis mitään hätää!

VAC

Okei, viime viikko oli siis traumaviikko. Ei mitään hirveän dramaattista. Mä jotenkin odotin, että pääsisi näkemään ja tekemään enemmän, mutta aikalailla perusjuttuja. Oltiin siis traumaosastolla. Varmaan 95% potilaista oli kaatunut scoopalla. Tuli tosi luottavainen fiilis ajaa ite!

Tosi paljon näkyi erilaisia ihonsiirtoja. Jos potilaalla on isompi haava melkein vakiona on, että sen päälle siirretään ihoa jostain muualta esim. säärestä suojaamaan. Paljon on käytössä myös erilaisia haavadreenejä sekä alipaineimuhoitoja (VAC). Viikon erikoisuus VACissa olikin, että kaksi potilasta oli kytkettynä täysin samaan laitteeseen ja "keräysastiaan" y-haaarakkeen avulla. Potilaiden välissä ei ollut mitään eristettä, mutta eiköhän alipaine hoida homman niin, ettei toisen potilaan eritteet joudu toiseenj potilaaseen. Tosin oli ihan ok, että toinen potilas sääti itsenäisesti imun voimakkuutta jolloin myös toisen potilaan imu muuttui.

Pohjeluun murtuma + ihonsiirto

Jalkaterän murskamurtuma.

Jalkaterän leikkaushaava

Ehdottomasti viikon mieleenpainuvin keissi oli mies, joka oli ylläri ylläri kaatunut skootterilla. Miehen vasemmassa jalkaterässä oli murskamurtuma. Murtuman vuoksi verenkierto jalkaterässä häiriintynyt ja ykkös + kakkosvarpaat olivat menneet kuolioon. Myös varpaiden alaosa jalkaterässä oli mustumassa sekä seuraava varvas. Miestä oli jo kertaalleen leikattu, jolloin oli mm. laitettu metallia varpaisiin ja jalkaterään sekä yritetty korjata verenkiertoa, mutta se ei ollut auttanut. Tavattiin mies ensimmäisen kerran maanantaina, jolloin hän makasi ylipaikalla sairaalan käytävällä. Tällöin kuultiin, että leikkaus ja varpaiden amputaatio olisi keskiviikona. Noh, tavattiin mies uudelleen päivittäin ja tulkkauksen av
ulla puhuttiin. Perjantaina meidän lähtiessä traumalta, mies makasi edelleen käytävällä odottaen leikkausta. Ihan käsittämätöntä! Mies oli itse tosi positiivinen, mutta en voi tajuta miksi hän joutui odottamaan leikkausta näin pitkään.

Muutenkin ihmiset on tosi pitkään sairaalassa ennen ja jälkeen leikkauksen tai trauman. Muutamassa keississä potilas oli tullut sairaalaan yli viikkoa ennen leikkausta. Tätä kysyttäessä sitä perusteltiin infektioriskillä. Tätä en ihan tajua.

Leikkauksen tai kipsauksen jälkeen potilas saattaa olla kaksikin viikkoa osastolla haavanhoidossa ja saamassa antibioottia p.o. Tosi monelle menee iv-antibiootti, mutta tässä on kyllä tosi iso ero suomeen verrattuna. Meillä yritetään säästää ajassa mitä potilas viettää sairaalassa ja kaikin keinoin pyritään kotiuttamaan potilas, mielellään jo samana päivänä operaation jälkeen. Potilaalle annetaan mukaan hoito-ohjeet, respat ja mahdollisesti ohjataan haavahoitoon terkkarille. Täällä potilasta makuutetaan osastolla ja säästetään kipulääkityksessä ja muissa välineistöissä. Välillä tuntuu, että tää koko systeemi pitäisi pyöräyttää ympäri. Mutta on tässä kyllä paljon hyvääkin. Yhteisöllisyys hoitajien, potilaiden ja omaisten kesken on mahtava. Tätä voisi saada suomeenkin.

Haavadreeni.

Yks kauhujuttu vielä tähän loppuun. Ollaan tutustuttu saksalaiseen lääkäri opiskelijaan joka on täällä leikkurissa harkassa. Hän kertoi, että myös anestesiassa säästetään samoin kuin kipulääkityksessä. Usein on tilanteita leikkauksessa, että potilas herää leikkauksen loppuvaiheessa koska anestesia on liian kevyt. Potilas on siis hereillä esim. sulkuvaiheessa ja ymmärtää, että leikkaus on vielä kesken. Näin käy myös lapsipotilaille. Potilaat, myös lapsipotilaat, tuodaan leikkaussaliin vielä toisen leikkauksen ollessa kesken ja laitetaan leikkaussalin toiselle sängylle. Näin toinen potilas näkee toisen potilaan leikkauksen samalla kun hänelle tehdään leikkausvalmisteluja. Näppärää! ;)

Kauhee kun kuulostaa pahalta tää toiminta täällä. Sitä se ei kuitenkaaa oikeasti ole. Erot suomeen on vaan niin valtaisat, että tuntuu et täällä tehtävät asiat tehdään ihan väärin. Totta on, että täällä voitaisiin kehittää ja muuttaa paljon asioita. Ja näin varmasti tehdäänkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että kulttuurikin on erilainen ja eri asioita pidetään tärkeinä eikä se tee tämän maan toimintavoista vääriä. Ne ovat vain erilaisia meihin verrattuna. Musta on mahtavaa nähdä miten asiat voidaan tehdä erilailla ja silti onnistua. Leikkauksset onnistuu ja ihmiset pelastuu mikä on tässä tärkeintä!

Ambulance

Kihti. Urin Acid kertyy niveliin.