Istun just meidän hotellihuoneessa illallisen jälkeen Käytiin syömässä meksikolaisessa raflassa ja mukana oli saksalainen kimma joka opiskelee lääkäriksi. Hauskaa seuraa ja vihdoin oma enkku alkaa tulla vapaammin suusta ulos - pystyy jopa heittämään läppää eikä omat virheet haittaa. Johan sitä on odotettukin.
Muuten fiilis alkaa olla jo aika odottava. Harkkaa on jäljellä enään kolme kokonaista viikkoa. Aika on menny ihan tajuttoman nopeesti. On meillä vielä 1,5 kk matkaa jäljellä josta viimeset reilu 3 viikkoa vietetään thaimaassa joten on tässsä vielä aikaa. Lennotkin on jo ostettu vietnamista eteenpäin ja majotukset buukattu thaimaassa. Ihanaa! On vietnam kiva, mutta thaimaalla on ihan spessu paikka mun sydämessä. Sinne me uskallettiin lähteä ekaa kertaa kolme vuotta sitten ja heti kerralla kuukaudeksi, Kyl mä sillonj mietin, et hitto mä oon hullu mutta hyvin selvittiin. Ja niin on selvitty nytkin. Kiitos vaan Tomppa kun pidit meistä huolta ekalla kerralla ja opetit ajamaan skootteria. Siitä on kyllä ollut täälläkin ihan älyttömän iso apu. Oon kyllä kiittäny sua monta kertaa mielessäni! :) Ja näköjään näin nnyt julkisestikin.
Mutta joo, tässä on varmaan menny reilu pari viikkoa kun oon viimeksi kirjottanu. Ei oo vaan jaksanut ja ei täällä oikeestaan oo mtn kauheen spesiaalia tapahtunutkaan. Välillä oma mieliala on ollu aika matala ja ikävä on ollu omia ihmisiä, mutta onneks whatsup puhelut toimii tosi hyvin. Onneksi on some!
Oltiin synnytyssalin jälkeen ns. neonataaliosastolla. Eli osastolla minne äidit menee synnytykse jälkeen vauvojen kanssa. Osastolla oli myös naisia muista gynekologisista syistä toipumassa. Osaston perustarkoitus on kuitenkin tarjota äidille ja lapselle tukea ja seurantaa sekä varmistaa molempien toipuminen synnytyksestä. Hoitoajat on osastolla huomattavasti pidemmät kuin suomessa, jopa 10 päivää. Tätä perusteltii raskaudenaikaisen seurannan puutoksella. Meillä suomessa äidit ja sikiöt ovat tarkemmassa seurannassa ja myös mahdollisten raskaudenaikaisten ongelmien hoito toteutuu paremmin. Täällä taas seuranta raskauden aikana ei ole niin tarkkaa kuin suomessa, joten on ihan perusteltuakin seurata tilannette pidempään synnytyksen jälkeen. Osastolla hoito on hyvin samanlaista kuin suomessa, olosuhteet ja ympäristö on vaan erilaiset. Huoneet osastolla ovat isoja ja niissä on noin 20 sänkyä. Sängyt on aseteltu vierekkäin ja esimerkiksi neljässä yhteen laitetussa sängyssä saattaa olla kuusikin äitiä lapsineen. Monella äidillä on joko puoliso, oma äiti tai puolison äiti mukana auttamassa vauvan hoidossa jotta äiti saisi levätä ja keskittyä toipumiseen. Kuinkahan moni meistä suomalaisista äideistä suosuiti yöpymään samassa sängyssä viiden muun synnyttäneen äidin kanssa anoppien pyöriessä vieressä seitsemän päivää? Mä olisin ainakin lähtenyt kotiin heti kun jalat vaan olisi kantaneet.
Melkein jokaiselle äidille menee vaarmuuden vuoksi jonkinlainen antibiootti. Täällä käytetään hyvin reippaasti antibiootteja, johtuen varmaankin yleisestä hygienian puutteesta. Varsinkin sektioiden jälken antibiootit menevät aina ja äidit joutuvat olemaan sairaalassa pitkään haavanhoitoa varten. Välillä tuntuu kummalliselta miksi potilaat viettävät niin pitkiä aikoja sairaalassa, mutta sitä perustellaan usein infektioriskillä sekä tarkkailun tarpeella.
Osastolla aamuvuoron kätilöllä taitaa olla kovin homma. Kätilö pesee yksin kaikki osaston vauvat joka aamu. Äidille tai isoäidille jaetaan aamuisin vuoronumero ja sitten mennään vauva kainalossa odottamaan omaa vuoroa käytävällä muiden seuraksi. Sitten aina vuorollaan vauva ojennetaan kätilölle kylpyhuoneeseen ja ovi painetaan peräsä kiinni. Vauvan pesee siis aina kätilö, ei koskaan perheenjäsen. Kätilö riisuu, pesee, pukee ja kapaloi joka aamu jopa 60 vauvaa. Pesu menee aina samalla rutiinilla, Vesi valumaan, vauva nakuksi, vauva yhdelle kädelle ja saippuaa vauvan rinnan päälle. Ensin pestään ja huuhdellaan vauvan vartalo, sitten vauva pyyhkeen sisään ja uudestaan veden alle- vuorossa on tukka ja tietysti saippualla. Nopsat huuhtelut, vauva kuivaksi, navan puhdistus, vaatteet päälle ja tiukkaan kapaloon. Seuraava!! Koko operaation menee aika ehkä 5 min. Voi sitä tuskan määrää kun me koitettiin pestä vauvoja yhtä nopeesti. Ei siitä tullut mitään. Pitihän niille lässyttää ja leperrellä - ja myös mun! Hei oikeesti ystävät rakkaat, jos mä alan suomessa huuruilla jotain vauvoista ja niiden ihanuudesta, niin tarkistakaa mun lääkitys. Kyllä tää yksi riittää mulle oikein hyvin kiitos vaan!
Mutta niinkuin sanoin, kova homma. Eroja on suomeen vaikka kuinka, mutta en nyt ala niitä erittelemään. Näin tää homma toimii täällä ja mikäs siinä. Tehokasta on ! :)
Vauvaviikon jälkeen vietettiin yksi viikonloppu Da Nangissa - tällä kertaa mä en sairastanut, joten nähtiin kaupunkiakin ihan eri tavalla. Kiva turisti kaupunki. Toin nyt on low season, joten ei meitä länkkäreitä kauheesti näkynyt. Tosi kiva, sai mennä omassa rauhassa ja leikkiä kunnolla turistia. Ja kyl tuntukin ihan turistilta Huen jälkeen. Tänne on jo kotiutunut niin hyvin, että alkaa tuntea paikkoja. Niin pikku trippi tuntemattomaan tuli kyllä tarpeeseen.
Mentiin Da Nangiin junalla, olisko kestänyt ehkä 3h. Juna oli hyvä, pehmeet penkin ja ilmastointi. Maisematkin oli mahtavat. Ylös ja alas vuorenrinnettä ja toisella puolella sininen meri kaukana alhaalla. Välillä vähän jännitti. mutta turvassa me oltiin. :)
Ekana iltana meillä olikin sitten hotellissa ihana torakkashow. Tultiin syömästä, niin jokaisesta huoneesta löytyi torakoita. Mitäpä sitä sitten muuta kuin kiljumaa, hyppimään sängyllä ja hakemaan hiuslakka millä epätoivoisesti koitettiin niitä tappaa. Siis en tajua. Mä oon normaalisti ihan ok ja pystyn suhtautumaan tollasiin asioihin ihan ookoosti, mutta oliko nyt väsymys vai mikä - mutta itku ei ollu kaukana. Jossain vaiheessa tilanne balansoitui, torakat oli saatu hengiltä ja pysty ajatteleen nukkumista. Aika heikosti nukutti, mutta onneks torakoita ei enään näkyny.
Seuraavana päivänä me vuokrattiin pikku kimman kanssa skootteri ja ajeltiin ympäri kaupunkia. Kierrettiin mm. monkey mountain mutta ei kiinnostanut kiivetä sinne ylös ( hissilläkin olisi päässyt) koska jo sen ympäristö oli niin täynnä turistikamaa, että vaan ällötti. Mutta skootterilla ajelu oli mukavaa niinkuin aina. Ja mikäs sitä ajellessa kun takana istui maailman paras kartturi, pikku kimma joka ohjeisti eri paikkoihin google mapsin avulla. Pikku kimma on muutenkin ihan täydellistä matka seuraa! Monesti paljon reippaampi kuin mä. Ihan maailmankansalainen!
Ps: Olinkin jättänyt tän tekstin kesken kolme viikkoa sitten! Nyt on jo 30.11. Vähän tuntuu takkuavan tää kirjoitus. Seuraavassa kirjotuksessa lisää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti