Viimeistä viedään!

Aina yhtä edustavina! :)

Viimeinen viikko alkoi. Aika on mennyt ihan mielettömän nopeasti - just aikaa oli vielä kuusi viikkoa. Nyt enään 4 päivää. Mutta näinhän tää elämä menee.. Sitä elää siinä uskossa, että elämää on vielä paljon jäljellä, kunnes havahtuu siihen että on elänyt jo yli kolmekymmentä vuotta eikä saa enään sitä menetettyä aikaa takaisin. Pelottavaa! Ehkä nyt kun ikää on jo tullut, sitä havahtuu omaan kuolevaisuuteensa ja ymmärtää että ei eläkkään ikuisesti. Mä olin ihan varma 2 kymppisenä, että mulla on rajattomasti aikaa elää tätä elämää - kuinka väärässä olinkaan.

Koitan tänä päivänä elää niin, ettei mun tarvitsisi myöhemmin miettiä, että miksi en elänyt kun mulla oli mahdollisuus! Haluan tänä päivänä olla rohkea ja nähdä asioita. Ne ketkä mut tuntee tietää, että tässä elämässä on vaiheita jolloin elämä on ollut tavallaan pysähtynyt ja mitään uutta ei ole ollut näköpiirissä - pelkkää mustaa. Mutta nyt, edessä on valoa ja jatkuvuutta. Mulla on unelmia ja haaveita joiden toteutuminen on nykyään mahdollista. Mulla on nykyään elämisen arvoinen elämä, josta haluan pitää kiinni tiukasti. Ja juuri tästä syystä mä nyt istun toisella puolella maailmaa ja elän. Voi luoja, mä oikeasti elän! Oon saanu täällä montaa kertaa siitä tunteesta kiinni, että mä oon vapaa. Ajan skootterilla pikku kimma takana ja nauran ääneen onnesta. Musta tuntuu, että oon vahva ja itsenäinen. Ihana elämä! :)
Mutta ehkä mä nyt kerron vähän tästä ajasta täällä, vielä kun siitä jotain muistan.

Edellisen kirjoituksen jälkeen me ollaan oltu ainakin leikkurissa, pediatrisella ja tratidional medicine - osastolla. Leikkurissa työskentely on mun yksi haave. Harmi  vaan kun täällä ollessa kielimuurin takia en saanut niin paljon irti kuin olisin halunnut. Me oltiin viikko leikkurissa, eikä meillä ollut ohjaajaa saleissa mukana kertomassa mitä tapahtuu.

University hospitaalissa on 6 leikkaussalia ja me saatiin vapaasti "haahuilla" salien välillä ja valita mitä halutaan nähdä. Leikkaukset menee samaan tapaan kuin suomessa. Potilas uneen ja leikkaus käyntiin. Täällä tosin puitteet ovat hieman erilaiset kuin suomessa, Välineet ovat samanlaiset, mutta hygieniassa ja laitteiden kunnossa on puutteita. ( ainakin mun mielestä!) Mietin monta kertaa, että jokaisessa salilla olisi hyvä olla oma hygieniahoitaja joka pitäisi huolta pelkästään siitä, että steriilit välineet pysyvät steriileinä. Potilailla onkin runsaasti infektioita leikkausten jälkeen, mikä on tosi harmi koska ne olisi helppo ehkäistä hyvällä hygienialla. Täällä ei esim. ole käytössä kertakäyttöisiä leikkausliinoja eikä suojaesssuja. Aina käytön jälkeen ne pestään ja steriloidaan. En tiedä kuinka tehokas tämä tapa on. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten välinehuolto täällä toimii. ( En halua liikaa kritisoida mutta mietin, että tänne olisi hyvä tulla valmiina sairaanhoitajana opettamaan asioita esim. hygieniasta).
Täällä myös potilaiden varallisuus on esteenä esim. hyvälle anestesialle. Juttelin erään lääkäriopiskelijan kanssa ja hän kertoi, että välillä leikkauksen loppuvaiheessa anestesia on liian kevyt potilaan maksukyvyn vuoksi, joten potilas saattaa heräillä vielä leikkauksen ollessa käynnissä. Toisaalta potilaat viettävät pitkiä aikoja sairaalassa mikä lisää kustannuksia potilaalle. Tässä voisi mielestäni hieman "shake the system" ja kohdentaa rahoja hieman toisella tavalla. Myös potilaiden saapuminen leikkaussaliin on "hieman" erilainen kuin suomessa. Joissakin leikkaussaleissa on kaksi sänkyä ja toisella sängyllä saattaa olla vielä leikkaus käynnissä kun toiseen sänkyyn saatetaan potilas. Näin toimitaan myös lapsipotilaiden kohdalla, joka on varmasti lapsille pelottavaa.

Kokonaisuutena kuitenkin leikkurin toiminta on hyvin samanlaista kuin suomessa, toimivaa ja tehokasta. Joitakin asioita muuttamalla saataisiin toimintaa vielä paremmaksi. Onneksi täällä on kuitenkin jatkuvasti menossa eri järjestöjen, kuten esim. Doctors over seas projekteja, joiden tarkoitus on opettaa uusia toimintatapoja ja kehittään hoitotyötä parempaan suuntaa. Me pääsimmekin osallistumaan erään amerikkalaisen luennoitsijan opetukseen jossa käsiteltiin nimenomaan kivunhoitoa sekä palliatiivista hoitoa. Tosi mielenkiintoista! Oma ajatus siitä, että kivunhoito ja potilaaan ja omaisten kokonaisvaltainen hoito on äärimmäisen tärkeää hoidon onnistumisessa vahvistui entisestään. Liputankin vahvasti kivunhoidon puolesta! Ei ole mitään järkeä, että potilas kärsii kivuista jos on mahdollisuus hoitaa niitä.

Sänky lastenosastolla

Pediatrisella, eli lasten osastolla vietimme pari viikkoa. Lasten osasto on samanlainen kuin aikuissten osasto - paljon potilaita ja sänkyjä vierekkäin. Osastolla on myös paljon opiskelijoita, niin sairaanhoitaja kuin lääkäriopiskelijoita. Ihan tungokseen asti. Mielestäni osastolla voisi kiinnittää enemmän huomiota tautien leviämisen ehkäisyyn. Vierekkäisillä sängyilla oli vatsataudista kärsivä lapsi ja munuaiskerästulehduksesta kärsivä lapsi. Toisen lapsen oksentaessa lattialle kukaan ei tehnyt elettäkään tuodakseen lapselle ämpäriä tai vatia, tai käyttänyt desinfektiota oksennusta siivotessa. Jos saisin muuttaa täällä yhden asian, muuttaisin hygienian tason! Sillä voitaisiin ehkäistä niin paljon ongelmia. Tässä olisi jollekkin opiskelijalle mahtava aihe opinnäytetyöksi. "Kuinka desinfektion lisääminen auttaaa ehkäisemään infektioita sairaalaympäristössä vietnamissa".

Lasten osastolla huomasimme saksalaisen lääkäriopiskelijan kanssa, että missään ei ole leluja, kirjoja eikä mitään viihdykettä lapsille. Kuitenkin jotkut lapset viettävät sairaalassa pitkiä aikoja ja he vain makoilevat sängyssä. Suomessa lasten viihtyvyyteen ja kohtaamiseen on panostettu hurjasti. Ja onhan meillä nyt rakenteilla uusi lastensairaalakin jossa lasten viihtyvyys ja turvallisuus on ensisijalla. Täällä tähän ei kiinnitetä huomiota. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että täällä ensisijalla on potilaiden fyysinen pelastaminen. Ja se onkin ykkösprioritetti ja hyvä niin! Me kuitenkin halusimme yrittää myös parantaa lasten viihtyvyyttä, koska ajattelimme että lapsiystävällinen ympäristö myös lisää lasten turvallisuuden tunnetta ja näin lasten paraneminen myös nopeutuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen! Joten otin kuvan tyhjästä lastensängystä ja postasin sen facebookkiin - ideana oli, että jos jotkut haluaisivat osallistua pieneen keräykseen lasten viihtyvyyden parantamiseksi laittamalla esim, vitosen mun tilille ja kerätyillä rahoilla ostaisimme leluja osastolle lasten käytettäväksi. Ja kuinka kävi..wau! Me saatiin kerättyä reilu 500 e joilla sitten ostettiin kaappi ja leluja osastolle. Rahaa jäi vielä ylikin ja niillä ostimme kolme liikuteltavaa "leluyksikköä". Eli 3 kassia täynnä leluja ja kirjoja. Ne on tarkoitus antaa kolmelle muulle osastolla joilla lapsia on hoidossa aikuisten keskellä. Tällöin hoitajat voivat antaa lasten valita millä haluavat leikkiä ja aina lelun palauttaessaan voi saada toisen lelun ja kirjan.
KIITOS KAIKILLE KETKÄ OSALLISTUIVAT!!!
Tuntui mieletttömän hyvältä tehdä jotain konkreettista osastolla olevien lasten hyväksi. Toivottavasti te saatte kuvien avulla vähän kiinni siitä fiiliksestä mikä meillä oli täällä leluja antaessa.
(Nyt kun laitoin tämän julkiseksi, niin tähän varmaan joku suomen lupaviranomainen tai verottaja puuttuu. Mutta se oli sen arvoista! )

Uusi ja hieno lelukaappi

Me olimme myös viikon verran tutustumassa perinteiseen lääketieteeseen. Oli mielenkiintoista nähdä miten potilaita hoidetaan akupunktion, hieronnan ja erilaisten yrttien avulla. En kuitenkaan saanut siitä irti niin paljon kuin olisin toivonut. Kielimuuri oli esteenä tiedon saamiselle. Olisi ollut mielenkiintoista ymmärtää mitä mikäkin yrtti tekee ja miksi potilaat ovat tulleet hoitoon. Kuitenkin ymmärsin sen verran, että perinteinen lääketiede mm. uskoo että, esimerkiksi kylmä ilma aiheuttaa mm. kasvohalvausta jota hoidetaan akupunktiolla. Olisin mielelläni kuullut tästä lisää, mutta oli vaikeaa saada vastauksia, Tässä onkin yksi iso ongelma täällä - kielimuuri! Kaikelle ei vain löydy englannin kielisiä vastineita joten tiedon saaminen tyssää jo siihen. Perinteinen lääketiede on tosi mielenkiintoista ja nostaahan se jo suomessakin tosi vahvasti päätään. Me käytetään nykyään hirmu määrät rahaa erilaisiin super foodeihin ja kiinnitetään huomiota ravintoon ja sen laatuun. Uskon vahvasti, että sillä mitä suuhunsa laittaa on merkitystä! Pitäisi itsekkin miettiä enemmän niitä omia keinoja millä vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Mutta aina ei                                                                      vain jaksa eikä pysty. :)

Nyt viimeisellä viikolla me ollaan päivystyksessä ja on mielenkiintoista nähdä miten päivystys täällä toimii. Tosin oonhan mä itekkin jo päässyt siihen tutustumaan potilaan roolissa. :) Silloin ainakin se toimi hyvin. Tosin mä oon länsimaalainen ja mulla oli mukana meidän vaihtokoordinaattori, joten sain hyvää palvelua, Tää onkin asia mikä mulla aiheuttaa ongelmia, Epätasa-arvoisuus hoidossa. Vakuutuksella on täällä iso arvo ja jos potilaalla on rahaa maksaa hoidosta, hän voi mennä sairaalaan mikä on modernimpi ja missä myös on tilaa enemmän.

Välillä oon tuntenut ihan hirvittävää surua siitä, että maailma on niin epäreilu. Täällä olo laittaa pakolla miettimään mitä voisi itse tehdä ja millä tavalla itse hoitaaa potilaita. Herää kysymys, jos näen että potilaita ei hoideta riittävän hyvin, mitä voin tehdä? Voinko nostaa ongelmia esiin ja jos sen teen, niin mikä on oikea tapa? Ja onko yleensäkkään mitään mitä voin tehdä? Olisiko parempi tulla tänne jo valmiina sairaanhoitajana, koska näin opiskelijana                                                                    sitä on automaattisesti altavastaajana.

Mun mielestä on hyvä pohtia ja tuoda julki näitä asioita eikä vain ummistaa silmiä - koska silmät ummistamalla ongelmilta mikään ei muutu! Haluaisin omalta osaltani olla tekemässä hyvää ja muuttamassa maailmaa parempaan suuntaan. Tosin se tuntuu välillä raskaalta. Välillä toivoisin, etten tuntisi asioita niin vahvasti - elämä voisi olla helpompaa jos en olisi yhden naisen armeijana muuttamassa maailmaa.

......

Välillä oon miettiny, että hitto mä olin hullu kun lähdin tänne pikku kimman kanssa kaksin. Mutta suurimmaksi osaksi oon tosi onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta kokea tämä. Ei mulla muuten olisi ollut mahdollisuutta olla reissussa yli kolmea kuukautta ja päästä sisään toisen maan kulttuuriin tällä tavalla. Ajoittain on ollut tosi raskasta olla erosssa omista ihmisistä (Tiedätte ketä ootte siellä suomessa! <3 ) ja omista ympyröistä. Välillä on itkettänyt ja ikävä on ollut raastava. Niin pikku kimmalla kuin mullakin. Pikku                                                                       kimmalta varastettiin vielä puhelinkin reilu viikko sitten ja                                                                     sitä on sitten yritetty jäljittää, mutta se on kyllä mennyttä. Eli                                                                 yhteydenpito kimmalla omiin kavereihin on ollut nyt vähissä.                                                                 Onneksi suomesta löytyi puhelin joka saapuu tänne viikon                                                                     päästä ystävien matkassa! ( Kiitos Jari, Minna ja Emppu).

Ensimmäinen lelusatsi lähdössä sairaalaan

Matkalla oleminen on kuitenkin aina yhtä ihanaa vaikka sitä välillä kaipaa omia ympyröitä ja omia asioita. Mä koen, että oon matkalla aina jotenkin enemmän auki itse elämälle kuin kotona. Oon auki omille tunteille ja ajatuksille, auki uusille ihmisille ja kokemuksille. Ja kyllä se on ainakin mun kohdalla niin, että kun kerran on matkalle lähtenyt niin mieli kaipaa maailmalle aina kun on kotona suomessa. On ollut ihana huomata, että me pärjätään kimman kanssa reissussa eikä meillä oo mtn hätää. Mutta onneksi täällä on ollut muitakin suomalaisia. (Kiitos Kristat, Julia ja sossut!) Kyllä mä oisin ollut pulassa ilman teitä kimman kanssa. Teistä on ollut iso apu ja tuki, ihan jo perusjutuissa,. Ootte viettäneet aikaa pikku kimmankin kanssa ja ottaneet vastuuta siitä - mitä teidän ei olisi pakko tehdä! Kiitos! Ja kiitos siitä, että ootte jaksaneet munkin kiukuttelua.

Kaikille ketkä miettii vaihtoon lähtöä tai reissaamista lapsen kanssa tai ihan yksinkin, lähtekää ja uskaltakaa elää! Maailma on avoin teille - ainoo mikä on esteenä on oma pää. Meillä on vaan tää yks elämä, vaikka uudelleen syntymiseen joissakin maissa uskotaankin, älkää jääkö odottelemaan sitä! Maailmalta pääsee aina takaisin kotiin jos tulee jtn ongelmia. Älkää niitä pelätkö, uskaltakaa elää! Parhaimmassa tapauksessa tutustutte itseenne paremmin ja alatte  ymmärtää maailmaa ihan eri tavalla. Mikä sen parempaa!

Ja te Diakin opiskelijat ketkä luette tätä, mä mielellään vastaan kysymyksiin jos tulee jtn mieleen. Laittakaa sähköpostia emilia.helenius1@gmail.com tai bongatkaa mut fb:sta.

En tiedä saanko enään uutta tekstiä aikaiseksi. Me lähdetään viikon päästä thaimaahan viettämään joulua ja uutta vuotta. Joulu krabilla ja uusi vuosi bangkokissa, En malta odottaa! Suomeen palataan tammikuun eka. Siellä sitten odottaakin jo ihan uudet jutut ja kevvään harkka. Sain kuulkaa harkkapaikaksi mun lapsuuden haaveen, pääsen ambulanssiin. Unelmia kohti mussukat!

Ja niinkuin meidän kaveriporukassa sanotaan, keep coming back! <3

Ps : Tässä opiskelija tutkii onko virtsassa proteiinia! Pieni nuotio pystyyn sairaalan käytävälle ja homma hoituu!